"Ei, ei, minä tunnen elämän suonissani kohisevan, itse, itse minä olen; mitä päälleni asetetaan sen täytyy, kun kasvan, kun olentoni paisuu, täytyy särkyä, kappaleiksi lentää. Omalta pohjaltani minä ylenen, ja oman paikkani otan. Sisällinen vaatimus siihen pakoittaa. Eikö joka ihmistä niin, ken on päässyt tuntoon itsestään?! (Volter Kilpi, Wapaa muurahainen 1897) Kirjailija Volter Kilven varhaiset kirjoitukset, joista suurta osaa ei ole aiemmin julkaistu painettuna, paljastavat intohimoisen sanankäyttäjän ja ajattelijan. Kirjoituksissa puntaroidaan runoutta, ihmistä ja yhteiskuntaa ja ollaan palavasti taiteen, vapauden ja yksilön itsetoteutuksen sekä suomalaisuuden ja kansanvalistuksenkin asialla. Myöhemmät taide-esseet täydentävät kuvaa Kilvestä nykyaikaisen taiteen airuena Suomessa. Kokoelman toimittaneet Laura Kokko ja Pirjo Lyytikäinen ovat taustoittaneet kirjoitukset monipuolisesti.